Ranskan La Ciotatissa järjestetty SHAIKE-elokuvatapahtuma kokosi lokakuun alussa noin sata elokuvantekijää yli kolmestakymmenestä maasta kokeilemaan tekoälyavusteista elokuvatuotantoa. Järjestäjän 8. lokakuuta julkaisema katsaus kertoo tapahtumasta, jonka ohjelmassa osallistujat loivat lyhytelokuvia yhdessä lyhyessä tuotantoajassa. Tapahtuma pidettiin jo lokakuun alussa, eikä sitä siksi pidä esittää tämän päivän uutena festivaaliavauksena.
Projektin keskeinen ajatus oli yhdistää elokuvantekijöiden oma tarinankerronta generatiivisiin video- ja kuvamalleihin. Osallistujat saattoivat työskennellä ryhmissä, rakentaa kohtausten visuaalisia konsepteja ja tuottaa kuvamateriaalia ilman kaikkia perinteisiä lavastus- ja kuvausvaiheita. Menetelmä voi madaltaa aloittamisen kynnystä erityisesti silloin, kun tekijällä on vahva idea mutta rajallinen budjetti.
Tekoäly ei kuitenkaan tee elokuvan dramaturgiaa automaattisesti onnistuneeksi. Katsojaa kiinnostavat edelleen henkilöhahmot, jännite, rytmi ja se, miten kuva ja ääni tukevat tarinaa. Lyhyessä kilpailussa syntynyt materiaali voi näyttää vaikuttavalta, mutta pitkäjänteinen elokuvatuotanto vaatii usein paljon korjaamista ja suunnitelmallista työtä.
SHAIKEn tapahtumassa nähtiin myös pitkän tekoälyavusteisen elokuvatuotannon esimerkkejä. Niiden kautta keskustelu siirtyy yksittäisten generoitujen videoleikkeiden näyttävyydestä kohti laajempia kysymyksiä: miten kohtauksista rakennetaan johdonmukainen kokonaisuus ja kuinka visuaaliset hahmot säilyvät tunnistettavina koko kertomuksen ajan?
Mahdollisuudet ovat kiinnostavia myös suomalaisille pienille tuotantoryhmille ja opiskelijoille. Tekoälyavusteinen esivisualisointi, digitaaliset taustat ja nopea kokeileminen voivat tehdä kokeellisesta elokuvasta edullisempaa. Samalla tekijöiden on kuitenkin huomioitava koulutusaineistoihin liittyvät oikeudet, mahdolliset esiintyjien suostumukset sekä se, miten tekoälyn käyttö ilmoitetaan yleisölle.
Tapahtuman osallistuja- ja tuotantoluvut tulevat järjestäjän omasta raportista. Ne kuvaavat kiinnostavaa alan kokoontumista, mutta eivät yksin todista, että tekoälyelokuvista olisi tullut kaupallisesti kannattavia tai että ne korvaisivat perinteisiä tuotantoja. Olennaisinta on havainto siitä, että generatiivinen video kiinnostaa yhä laajempaa joukkoa itsenäisiä elokuvantekijöitä.
