Yhdysvalloissa lääketieteen ammattijärjestöt, sairaalat, teknologiayhtiöt ja vakuutusalan toimijat osallistuvat keskusteluun siitä, millä ehdoilla tekoäly voi hoitaa kliinisiä tehtäviä. STAT uutisoi 14. lokakuuta asiantuntijaryhmästä, jonka tavoitteena on laatia osavaltioiden terveysviranomaisia palvelevaa ohjeistusta. Erityisen huomion kohteena ovat järjestelmät, joiden toiminta voi edellyttää vain vähän välitöntä lääkärivalvontaa.
Ryhmän on koonnut Yhdysvaltojen osavaltioiden lääketieteellisten lautakuntien kattojärjestö Federation of State Medical Boards. STATin mukaan mukana on edustajia muun muassa American Medical Associationista, American Hospital Associationista, tekoäly-yhtiö Anthropicista ja vakuutusyhtiö Elevance Healthista. Osallistujien erilaiset intressit tekevät keskustelusta tärkeän mutta myös poliittisesti herkän.
Tekoälyä voidaan käyttää terveydenhuollossa monenlaisiin tehtäviin. Potilaskertomusten tiivistäminen poikkeaa olennaisesti tilanteesta, jossa järjestelmä antaa itsenäisen diagnoosin tai tekee hoitoa koskevan päätöksen. Jälkimmäisessä tapauksessa virhe voi vaikuttaa suoraan potilasturvallisuuteen. Siksi sääntelyssä on ratkaistava, missä kulkee ohjelmiston tuottaman ehdotuksen ja varsinaisen kliinisen toiminnan raja.
Autonomisen lääketieteellisen tekoälyn mahdollisuudet liittyvät muun muassa henkilöstöpulaan ja palveluiden saatavuuteen. Järjestelmä voisi auttaa käsittelemään rutiinitapauksia tai tunnistamaan kiireellistä huomiota vaativia löydöksiä. Tätä hyötyä ei kuitenkaan voi olettaa ilman tietoa järjestelmän virheistä, soveltuvuudesta erilaisille potilasryhmille ja siitä, kuka vastaa lopullisista päätöksistä.
Terveysteknologian arvioinnissa tarvitaan usein erilaista näyttöä kuin tavallisen toimisto-ohjelmiston kohdalla. Kliinisellä aineistolla saavutettu hyvä osumatarkkuus ei välttämättä tarkoita, että malli toimii yhtä hyvin toisessa sairaalassa, toisella kielialueella tai harvinaisissa potilasryhmissä. Käyttöönoton yhteydessä pitäisi seurata sekä vääriä hälytyksiä että niitä tapauksia, joissa ongelma jää tunnistamatta.
Vastuunjaosta voi tulla ratkaiseva kysymys. Jos tekoäly ehdottaa virheellistä hoitopolkua, on selvitettävä, mitä järjestelmän toimittaja lupasi, mitä terveydenhuollon organisaatio päätti ja mitä ammattilainen pystyi todellisuudessa arvioimaan. Selkeät toimintarajat eivät ole vain sääntelyä varten, vaan ne voivat lisätä potilaan luottamusta siihen, että päätöksiä on mahdollista perustella ja korjata.
STATin mukaan työryhmän keskustelut ovat luottamuksellisia, mutta ehdotuksia on tarkoitus tuoda myöhemmin kommentoitaviksi. Julkaisun yhteydessä ei ollut valmista uutta säädöstä eikä todisteita siitä, että jokin tietty autonominen hoitomalli olisi hyväksytty yleiseen käyttöön. Myös STATin koko artikkeli on tilaajille tarkoitettu, joten tämä kooste perustuu sen julkiseen uutisalkuun ja yleiseen taustoitukseen.
Eurooppalaiselle yleisölle kysymys on ajankohtainen, vaikka Yhdysvaltojen lainsäädäntö eroaa EU:n mallista. Tulevaisuuden hoitotekoälyn hyväksyttävyys riippuu paitsi tarkkuudesta myös vastuuketjuista, dokumentoinnista ja valvonnasta. Seuraavaksi kannattaa seurata, mitä työryhmän ohjeet todella ehdottavat ja miten potilaiden edustajien näkemykset niissä näkyvät.
